Käyn ryhmässä, jossa on eräs AA-liikkeen jäsen. Olen yleensä tuntenut sympatiaa kaikkia niitä kohtaan, jotka ovat jättäneet alkoholin ja päihteet (myös huumeet) aivan kuin heille olisi alkanut uusi todellisuus. Edellisellä kerralla tämä ihminen kuitenkin sanoi jotain, mistä hieman loukkaannuin. Huomasin kotimatkalla, että uusi ajatus nousi päähäni: minä en ole alkoholisti.  Tämä antaa myös etäisyyttä tekstiin, jota kirjoitan ja jossa kerrotaan myös AA:sta. Minulle ei tuota minkäänlaista ongelmaa se, että pysyttelen erossa alkoholista.

Minua kiinnostaa tietää, juoko avomies nyt kotona käydessään äitinsä tarjoaman oluen. En usko, että juo sen enempää kuin yhden. Avomiehelle on pieni ongelma se, että hän on kanssani ilman alkoholia. En pidä itseäni alkoholistina, mutta olen jo monta vuosikymmentä sitten tiedostanut sen, että alkoholi voi käänytä minulle ongelmaksi. Siksi olen onnellinen siitä, että se jäi sinä vuonna kun olin kansalaisopiston opettajana.